Kauden 2008 aikana ajetut kohteet kartalla.

Koskapa tässä on viimeaikoina tapahtunut kaikenlaista, niin ajokertomuksien kirjoittamisessa on ollut jokseenkin piiiitkä tauko. Mutta yritän parantaa tapani ja löytää aikaa taas tällekkin harrastukselle.

Eka pidempi ajomatka tänä keväänä tehtiin Turkuun, ajankohta tais olla 26.-27.4. Keli oli suotuisa, eli lämmintä yli 10 astetta ja poutaista. Kahden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja tultiin.

17.5. olikin sitten Hymyilevän Motoristin kevätpäivä Vääksyssä. Aamulla lähdettiin ajelemaan kohti Kaukalammen ‘teppanaa’, sieltä tuli muutama muukin Wolffi mukaan ja sit jatkettiin kohti Vääksyn Koulukeskusta, missä oli kokoontumispaikka. Pyörien ja motoristien lukumäärää en osaa sanoa, mutta paljonhan meitä oli (hmm, olisko SMOTO ilmoittanu että 1400 pyörää, by Hakki). Ajettava lenkki oli melko lyhyt, mutta ihan ok. Kotia kohti lähettiinkin ajoissa, matkalla käytiin tietty kaffeella. Mulle eka kerta Hymyilevässä, kokemuksena ihan kiva.

5.-9.6. oli sitten vuorossa Norrteljen reissu. Torstaina Siljalla kohti Tukholmaa ja perjantai-aamuna sitten huikea n. 70 km:n ajo pelipaikoille. Eka kerta Norrteljessä ja ekat telttayöt tälle vuodelle. Ilma oli niin lämmin, että melkein hikoilutti. Näyttelyssä oli paljon hienoja pyöriä ja kaikkia ei edes nähty, oli sen verta paljon muitakin pällistelijöitä. Ilolla pistin merkille, että siellä oli kaikenlaisia kojuja, myös t-paita yms. kauppiaita ja tyystin puuttui ne krääsä-kauppiaat, joiden myyntiartikkelit ei millään lailla asiaan kuulu. Eli piste Ruotsille! Sitten sunnuntaina ajeltiin helteessä takasin laivalle ja kohti kotia. Kahden telttayön jälkeen jaettu laivansänky tuntui luksuskselta. Kokonaisuudessaan mukava reissu, lähtisin uudestaan.

14.6. oli Helsinki Bike Show, minne asiaankuuluvasti mentiin pyörillä. Pyöriä oli näytillä sen verta vähän, että kaikki tuli nähtyä, kaikkiaan 102kpl. Kyllähän täälläkin osataan hienosti rakentaa, vaikka jälkijunassa Ruotsiin verrattuna tullaan. Ja onhan sitten paljon hienoja pyöriä, mitkä tulee vastaan tuolla tien päällä. Tuli TAAS muutama mukava visio omaa pyörää ajatellen…

18.6. Tullut taas mukavasti harjotusta sateessa ajosta, olen sitkeästi kulkenut töihin pyörällä joka päivä. Olikos se niin että sateen sattuessa ajetaan sateella.

20.-22.6. Lomailtiin Kouvolassa, Tykkimäki Campingilla. Perjantaina lähdettiin suoraan töistä posottelemaan kohti Porvoota tummien pilvien saattelemana. Oli muuten eka kerta kun pyörällä ajoin motaria Stadista Porvooseen saakka, sama fiilis kuin Turun tiellä…hektistä ja mutkasta. Vähän ennen Porvoota pysähdyttiin sillan alle pukemaan kurapuvut päälle, saapasuojatkin laitoin ekaa kertaa, niitä kun ei ole tullut vielä käytettyä…päätös oli hyvä, sadetta ei tullut niskaan…mutta saapasuojille kävi vähän huonommin…kun olin parkkeerannut pyörän ja painelin vaihdetta päälle…niin putkeenhan se suoja nappas kiinni…käry oli kiva ja kurapuvun punttikin sai vähän palovammoja… Haettiin sitten Emma mukaan ja jatkettiin matkaa, muuutama sadepisara tuli niskaan, muuten keli vaan parani koko ajan. Kun pysähdyttiin Lapinjärvelle kahville niin luovuttiin kurapuvuista kokonaan. Sitten jatkettiinkin yhtäsoittoa leirintäalueelle saakka, kun on kahdeksanvuotias mukana, niin ei voi ajella sitä sataa kilometriä kerrallaan, vaan täytyy pitää taukoja vähän tiuhempaan. Olipas taas kiva huomata kanssaihmisten (kotilokuskien) reaktiot kun kun parkkeerattiin mökin edustalle…Hakki sanoi että olin ollu ‘tätien ja setien’ ilmeet näkemisen arvoiset kun olivat tajunneet että ‘noi kamalat motoristit aikoo tulla meidän naapurimökkiin…varmaan ovat jotain rikollisiakin… Viikonlopuksi oli luvattu vähän sadetta, mutta meillä oli onni mukana ja lauantaina oli lähes helteistä. Käytiin Kouvolassa kaupassa ja syömässä ja sitten siellä Tykkimäellä. Loppuilta istuskeltiin mökin terassilla ja nautiskeltiin rauhallisuudesta…mökkinaapuritkaan ei huudattaneet autojaan keskellä yötä kännipäissään… Sunnuntaina sitten aamukaffeen jälkeen kamat kasaan ja kohti Porvoota…keli näytti vähän sateiselta ja muutama pisara sitten tulikin niskaan. Pysähdyttiin hetkeksi huoltikselle sadetta pitämään, Emmalla oli mennyt vähän vettä saappaasta sisään, laitettiin neidille mun saapassuojat…ja sit jatkettiin matkaa…ei sada…sataa…ei sada…sataa…sitten satoi sen verran etä pysähdyttiin Pukarolla kahville. Siitä kun jatkettiin niin ei oikeastaan enää satanut, tiestä vaan nousi vähän vettä. Koskenkylästä Porvooseen olikin jo ihan kuivat tiet. Emma jäi Porvooseen ja kun meidät oli syötetty niin jatkettiin siitä sit kotia kohti. Mukava pikkureissu, ajo maistui.

12.-14.7. Oli sitten vuorossa Saaristoralli. Vaikka sääennusteet lupas sadetta, niin rohkeesti jätettiin lähtö lauantaille eikä lähdetty perjantaina töitten jälkeen ajelemaan kohti ‘kisapaikkaa. Aamusella sit lähdettiin kymmenen maissa kohti Myllylammen Nestettä, minne oli sovittu treffit Eren kanssa. Ja nyt tulee kehuja, kun yleensä huoltamoeväät on vähän hmmm…miten sen nyt sanoisi…mauttomia ja kuivia ja kahvi sellasta että minulta jää juomatta…tiedä sitten mitä jarrunestettä niissä on seassa…niin tuolla Nesteellä oli tämän kesän paras kahvi ja croisantti! Eli tyytyväisinä jatkettiin matkaa kolmisin. Aurinko paisto, ajo maistu ja tuntui liikenteen kauhapäätkin olevan vähissä, oisko sitä voinu enempää toivoakkaan. Piihovin Abc:llä pidettiin tankkaus ja tupakkatauko, ja sitten vielä vähän ennen Vehmaata tankattiin ja ostettiin rallijuomaa mukaan. Kelloa ei tullut katseltua kun päästiin perille, eli ajoaikaa en osaa sanoa, mutta onko tuolla nyt niin väliä? Ja yhtään ei sitten satanut, niistä sääennusteista huolimatta. Mutta pe-la yönä oli rallikansa saanut sitten nauttia sateesta sitäkin enemmän…olivat joutuneet kuulemma kasaamaan pilkkopimeässä, kaatosateessa ja ehkä myös vähän -kännissä…;) puolijoukketelttaa joka oli romahtanut. Ihan hienolla paikalla oli 40-vuotis juhlaralli ja bändi oli loistava, myös se tutuista soittajista koostuva ‘muovikitarabändi’ jolta sain nimmarit käsivarteen… Mutta kun kuitenkin oli juhlaralli, niin jäi kaipaamaan jonkinlaista historiapläjäystä, esim. valokuvanäyttelyä vuosien varrelta tai jotakin vastaavaa, nyt toi ohjelmapuoli ei tuntunut eroavan muista ralleista millään lailla.

17.-21.7.  Oli sitten matka Viron kautta Latviaan ja takaisin. Torstai-aamulla lähdettiin kolmen pyörän voimin Siljan Sea-Catilla Stadista Tallinnaan. Ilma oli lämmin kun odoteltiin satamassa laivaan pääsyä ja kolmatta pyörää kuljettajineen. Paatti oli pieni ja matka meni nopeesti. Tallinnassa sitten satoikin sen verran rankasti, että sade-asut vedettiin päälle jo ennenkuin ajettiin pyörät ulos laivasta, onneksi, sillä kaduillakin oli vettä silleen toooosi paljon. Ensin käytiin täyttämässä pyörien tankit ja sitten lähdettiin suunnistamaan ulos kaupungista. Lasit huurussa, edettiin pikkuhiljaa Tallinnan aamupäiväruuhkassa. Ekalla taukopaikalla näytti jo siltä että sade lakkaa, mutta onneksi pidettiin sadeasut päällä…eihän se lakannutkaan. Oltiin siis matkalla Saarenmaalle vievään lauttaan, minne ei oltu varattu lippuja etukäteen, eli oli täysi arvoitus kuinka kauan jouduttaisiin odottamaan. Mutta tiet oli suht hyviä…verrattuna viimevuotiseen muistikuvaan. Vähän täältäkin hyppy-pomppuja löytyi, mutta pysyipähän sit paremmin hereillä. Taidettiin olla joskus neljän maissa satamassa, jäätiin ekaks jonottelemaan autojen perään, mutta Duga kävi sitten lippuluukulta kyselemässä…niin, en tiedä mitä… mutta me päästiin kuitenkin autojonon ohi ja mahduttiin ekaan lauttaan joka lähti. Saarenmaalla oltiin sitten klo:16.50. Vähän jo väsytti ja paljon jo nälätti, päätettin kuitenkin ajaa Kuresaareen ja etsiä sieltä ruokapaikka ja mahdollisesti yöpymispaikkakin. Hassu paikka toi Kuresaare, enemmän suomalaisia kuin virolaisia. No, ravintola löytyi josta saatiin jonkinlaista vatsantäytettäkin. Siitä matka jatkui Montun satamaan päin, ei yhtään tiedetty tarkkaa matkaa sinne, saatikka sitten löytyykö yöpaikkaa, mutta joskus onkin kivaa ettei kaikki ole valmiiksi suunniteltua. Mändjala Cämping:iltä sitten löytyi meille sopiva mökki yöksi. Ravintolasta sai juotavaa ja jotain pientä syötävääkin…oluet maistui päivän ajourakan jälkeen. Sitten tutimaan ja kellot soimaan aamuksi, satamassa pitäis olla kahdeksan jälkeen ja cämppärin työntekijätkään ei tienny kuinka pitkä matka cämppäriltä olis satamaan…itse arvioitiin että ehkä n. 20 km. Ainoa ongelma oli, että cämppärin ravintola aukeais vasta aamukahdeksalta, ja olis tietty haluttu saada aamupalaa ennen lähtöä…no, ravintolassa ollut tyttö sanoi että ei ole itse aamusella töissä, mutta se joka on niin tulee paikalle kuitenkin hyvissä ajoi, eli oltiin luottavaisin mielin. Aamulla sitten tavarat kasaan ja ravintolan oven taakse odottelemaan josko sitä aamupalaa saisi…sisällä liikkui nuori nainen ja mies, molemmat kuin hidastetusta filmistä, toivat yhden tavaran kerrallaan seisovaan pöytään…tässä vaiheessa oltiin jo pikkusen huolestuneita, että jäädäänkö odottelemaan vai ei…jäätiin kuitenkin. Henkilökunta avasi oven tasan kahdeksalta, kyseltiin sitten aamupalaa kun meillä ois kiire sinne laivalle…eivät osanneet sanoa kuinka kauan kestäisi ennekuin aamiaista saisi…pakko oli tyytyä pelkkään kahviin ja jupinaan…kele. Sit kohti Montun satamaa, sinne tais olla yli kolmekymmentä kilometriä matkaa, jos muistan oikein. Mutta laivaan kerittiin hyvinkin, tänne oli liput ostettu valmiiksi. Onneksi Scania-nimisestä paatista löytyi auki oleva ravintola, missä sitten täytettiin massut.

Laivamatka oli vähän pitkä, ei ollut oikeen mitään tekemistä ja mulle tulikin sitten puolessavälissä tosi huono olo :mrgreen:   kun paatti keikku vähän enemmän kuin Ruotsinlaivat. Niinpä sitten istuskelin limupullon kanssa ja yritin nukkua.
Laiva tuli ihan Ventspilsin keskustaan, ja siitä sitten olikin huima melkein kahden kilometrin ajomatka leirintäalueelle. Tänä vuonna oltiin sen verran aikaisin paikalla, että oli hyvin vielä valinnanvaraa minne teltat pystytetään. Telttojen ja katoksen pystytyksen ja ‘lipun-noston’ jälkeen sitten lähdettiin kaupungille evästä ostamaan. Kaikenlaista pientä hyvää ja sitten olutta. Vähän käveltiin sitten leirintäalueella ja maisteltiin olutta ja katseltiin josko löytyisi jotain ostettavaa tilpehööriä. Yksi hieno vyönsolki lähti matkaan. Nukkumaan mentiin korvatulppien kera, mutta en enää muista tarvitsiko niitä vielä silloin perjantaina.
Aamulla sitten pirteenä ylös, ja ihanaan lämpöseen suihkuun. Mietittiinn että osallistutaanko mahdollisesti paraatiin vai mitä tehtäis. Lähdettiin sitten pyörillä kaupungille, pistettiin pyörät parkkiin ja lähdettiin vähän shoppailemaan. Taikka minä shoppailin ja pojat istuskeli ulkona. :lol:  Sit käytiin syömässä ja nähtiin vielä paraatikin. Takas pyörille ja leiriin. Illalla jostain syystä ketään ei kiehtonut bilettäminen tai juominen, niinpä sit käytiin ilta-ajelulla. Duka pyöritteli meitä kaupungilla siihen malliin, että oli jo pää pyörällä, mutta mukavaa oli.

Sunnuntaina sit leirin purku, plääh, se on aina jotenkin tylsää ja aikaa vievää. Mut mitä paremmin kamat pakkaa, niin sitä paremmin ne taas pyörän päälle mahtuu. Ja lähtiessä olikin yllätys portilla, kaikkien lähtijöiden pyörän paperit tarkistettiin, varmistivat kait että jokainen lähtee omalla pyörällä. Mutta ei mikään paha juttu. Sit lähdettiin ajelemaan kohti Jurmalaa, ilma oli helteinen, eli ei tarvinnut palella. Minä onneton olin ymmärtänyt poikien puheesta että Jurmalassa vaan kävästään ja sit jatketaan matkaa, mutta olikin tarkoitus jäädä sinne yöksi, eli niin sitten tehtiin. Ajomatkaa tuolle päivälle kertyi vajaat 100 km.

Aamulla ajoissa sitten jatkettiin matkaa, ilma oli edelleenkin lämmin. Tiet oli vähän paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, mutta oli silti mukavia uria ja hyppyreitäkin. Pikkusen ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti se, että jätettiin tankkaaminen vähän myöhäiseksi.  Latviassa kun ei noita bensa-asemia ole ihan yhtä tiuhaan kun kotinurkilla. Mutta sitten päästiin bensikselle, onneksi ennekuin loppui menovesi pyöristä, ja kuinkas somasti kävikään…se oli se sama bensa-asema missä viime vuonna kysyttiin tädeiltä kartan kanssa neuvoa mutta ne ei tienneet missäpäin ne oli töissä…no, ei ne tänä kesänä tienneet senkään vertaa ja ajattelin jo lähteä ulos maksamatta kun ei tuntunut kiinnostavan asiakkaan rahastus, että semmossia tätejä siellä.

Valkan raja-asemalta yli Viron puolelle, taikka se mikään raja-asema ole, kunhan ajettiin vaan läpi… ja pikapalaveri…ajetaanko tänään Tallinnan asti vai jäädäänkö matkan varrelle. Minä halusin kotiin ja pojat ei uskaltaneet kait pistää hanttiin, eli lähdettiin sit suuntaamaan kohti Tallinnaa. Duka soitteli kotiinpäin ja sieltäkäsin järjesteltiin meille lippuja iltalaivaan. Ajomatkasta tuli sitten aika pitkä, Tallinnassa tehtiin vielä muutama ylimääräinen piruetti, kun vähän niinku eksyttiin, mutta lopulta päästiin satamaan ja lippuja hakemaan. Laivalla käytiin vähän syömässä ja ainahan Tax Freestäkin jotain jää käteen. Helsingissä oltiin n.23.30, sit vielä ajettiin bensa-aseman kautta ja haettiin kotiin vähän syötäävää. Puolenyön maissa oltiin sit kotosalla, päästiin purkamaan pyörät ja mikä ihaninta…omaan sänkyyn nukkumaan.    Oltiin jo päätetty että tiistaina jatketaan reissua kotimaassa.