Latvian reissu kesällä 2007

Torstai 19.7.2007 Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa, kultsu taisi vielä jatkaa “kauneusuniaan”. Aamupalan laittoa, säätilan tarkistusta, onko passi varmasti mukana, minigrippejä taskuun, kahvia, onko kaikki varmasti muistettu….pyörät pakattiin jo edellisenä iltana valmiiksi. Sitten vaan keulat kohti Länsisatamaa, sää oli vähän epävakainen, ei kuitenkaan satanut. Matkalla huomasin unohtaneeni laittaa korvatulpat…Väiskin soundit kuulostaa tosi hienoilta, Iineksen kuulostaa tutulta “ruohonleikkurilta”(jäkäjäkä…miks mun pyörässä on tollaset äänet?). Olemme ensimmäisinä paikalla, pikkuhiljaa alkaa paikalle päristellä muitakin matkalle lähtijöitä. Toiset entuudestaan tuttuja, toiset uusia tuttavuuksia, pyöriä yhteensä 20 kpl. Sitten vaan lippujen jakoon ja passintarkistukseen.Yksi pariskunta jää Helsinkiin vanhentuneen passin takia, tulevat sitten perässä kun pääsevät. Sitten pääseekin jännäämään laivaan ajoa, minulle kun ihan eka kerta moista hupia….mutta no problem, kaikki sujuu hienosti. Kultsu sitoo minunkin pyörän kiinni, yritän kovasti kurkkia selän takana, jos vaikka oppisi jotakin. Laivamatka kestää n. kaksi tuntia, siinä ehtii juoda siiderin ja kaffetta, käydä kaupassa, istuskella aurinkokannella (ei siellä kyllä mitään aurinkoa näkynyt!), syödä vähän, jonottaa
vessaan. Miksi aina naisten vessaan täytyy jonottaa Vähän jännittää jo se ryhmässä ajokin, ja kuinka sitä pärjää Tallinnan liikenteessä. Ei muuta kuin reippaasti pyörille, ulos laivasta, passintarkistus (mikä sujuukin todella nopeasti), ja sitten koko ryhmä bensa-asemalle. Porukka jaetaan kolmeen pienempään ryhmään ja sovitaan missä pysähdytään ensimmäiselle tauolle. Liikenne oli toki vilkasta, mutta ei mitään hätää, hyvin pärjäsin, ainakin omasta mielestäni! Joku kokeneempi konkari voi olla aivan päinvastaista mieltä.

Eka pysähdys Tallinnan ulkopuolella, osa porukasta syö ja tauko on aika pitkä. Takaisin pyörien päälle ja suunta kohti Pärnua. Vähän satelee vettä välillä, liikenne on jokseenkin vilkasta ja tuntuu siltä että ohittelijoita riittä, outoa…. Pärnussa tulee “pakollinen pysähdys”, yhdestä pyörästä loppuu bensa. Odottelemme tienposkessa bensanhakijoita ja venyttelemme. Matka jatkuu…kohti bensa-asemaa. Tankkaustauko, mikä kestää yllättävän kauan. Bensamittari ei toimi ennekuin edellinen asiakas on ostoksensa maksanut ja kun pyöriä on se parikymmentä niin malttia vaatii tämä tankkaus…kaikilta ei sitä meinaa löytyä. Matka jatkuu kohti Latviaa, rajamuodollisuudet hoituvat nopeasti. Hartiat ovat vähän jumissa, ajo on näköjään sittenkin vähän jännittänyt, ja se tuuli… Tiet muuttuvat heti rajan ylityksen jälkeen vähän huonommiksi, mutta ei mitenkään radikaalisti. Nyt on  tämä neiti  ensimmäistä kertaa entisen Neuvostoliiton alueella, eikä vieläkään yhtään näppylää! Tupakka ja tankkaustauko, Helsinkiin jäänyt pariskunta saa meidät kiinni, ovat tulleet aikalailla nopeasti… Yhdessä kylässä joudumme pikku ruuhkaan, siellä on ollut kolari ja autonraadot ovat tiellä, matkan jatkuessa kiittelemme oikeaa suuntaamme, vastaantulijat joutuvat jonottamaan paaaaljon kauemmin kuin me! Äkkiseltään katsottuna pieni kolari ja sen takia aivan mahtavat liikenneruuhkat! Sitten alkoikin yöpaikan etsiminen. Ensimmäinen paikka, majatalon tapainen, täynnä. Teltan saisi laittaa pihalle, mutta jatkamme matkaa. Toinen paikka, mökkikylä, täynnä. Matka jatkuu….kolmas paikka, leirintäalue, ei, jatkamme matkaa. Tällaisella porukalla ei olekkaan niin helppoa löytää yöpaikkaa. Sitten tärppää, majatalon tapainen rakennus, kahden hengen huoneita, joihin saa majoittua neljä henkeä (mutta mihinkään kimppajuttuihin en sitten suostu!). Mikähän hitto sen paikan nimi nyt olikaan….. Nälkäkin vaivaa, eli ei kun syömään ja sitten suihkun kautta nukkumaan. Nukuimme kultsun kanssa lattialla patjoilla, yöllä oli KUUMA, jopa minullakin.

Perjantai 20.7.2007 Aamulla heräilemme ajoissa, sitten mietitään että mitähän se paikallinen kello mahtaa näyttää, kun se aamupala piti olla yhdeksältä, että onko nyt täällä kello yhdeksän vai kahdeksan vai kymmenen…. Aamupalan saimme, oli ihan kelvollinen. Sitten tavarat kasaan ja pakattiin pyörät. Odoteltiin yhden pyörän renkaan paikkausta ja käytiin tankkaamassa. Sitten kohti Rigan ohitustietä. Ilma on tosi lämmin, helteinen. Nyt oli jo tottunut siihen liikenteeseen, eli takaa tuleva nopeampi menee ohi, oli se sitten vaikka rekka. Eli oli ihan järkevää antaa tietä reilusti. Ajoura saa ihan uuden merkityksen, Rigan ympäristössä “parhaimmat” urat olivat n. 5 cm syviä! Pari jänskää tilannetta oli kun pyörä meinasi väkisin haluta sinne uran pohjalle, hitto, mitä se nyt sinne oli menossa? Tankkaustauko, osa porukasta menee ravintolaan syömään. Otamme riskin ja syömme jäätelöt, kestääkö vatsa vai ei…..kestää! Vaatetta vähemmälle, eli vaihdan pitkähihaisen paidan t-paitaan, mahtaako tuo nyt milläänlailla viilentää, molemmat paidat kun ovat vielä mustia! Mistähän johtuu että monesti sitä valitsee mustan paidan ajotakin alle? Tauko venyy aika piiiitkäksi…..
…niin pitkäksi että sen jälkeen ajaminen onkin tosi puuduttavaa. Yht´äkkiä väsyttää niin että tulee kyyneleet silmiin! Ei auta …kele, perille on tarkoitus päästä. Vielä lyhyt tupakkatauko n. 30 km ennen Ventspilsiä. Vihdoinkin perillä. Ajelemme letkassa kaupungin läpi kohti leirintäaluetta, ei varmaankaan ihan tavallinen näky tässä paikassa, senverran saamme katseita osaksemme. Jopa yksi kaupan varashälyytinkin innostuu tulostamme…:) 20 pyörää tukkii samantien leirintäalueen sisääntulon, kun jäämme täyttämään ilmoittautumiskaavakkeita ja MIEHET maksavat sisäänpääsymaksun.
(naiset pääsevät ilmaiseksi sisään!) Sitten telttojen pystytystä ja tavaroiden purkua sekä pullojen korkkausta. Lähdemme kauppaan, menen kultsun kyydissä. Takaisin päästyämme ei ruoka maistu vaikka olisi kamala nälkä, väsymys on tehnyt tehtävänsä. Käymme katsastamassa “baarin” ym. tilat. Olut on ihan kelvollista. En tiedä mitä kello on kun käymme nukkumaan, korvatulpat käden ulottuvilla… …niille on käyttöä…pyöriä huudatetaan urakalla… rallin riemuja…pahimmin metelöi ja häiriköi oma leiri…hyvä Suomi!

Lauantai 21.7.2007 Aamun hiljaisuuteen on ihana herätä, verkkarit jalkaan ja vessaan, sitten takaisin teltalle hakemaan pesutarvikkeita, suihkutiloissa on tilaa, eli sinne! Ihana päästä kunnolla suihkuun, meikkaamaan ja pukeutumaan! Todella hienot pesutilat, lattialämmitys pesu- ja pukeutumistiloissa (joo-o, pukeutumistila erikseen!), pistorasiat ja peilit löytyy… Lähdemme etsimään aamukahvia, sitä löytyykin, mutta ei minun makuuni olevaa. Aamupalaksi saisi ostaa ranskalaisia perunoita yms. Nej tack, menemme teltalle syömään leipää ja muuta kaupasta tuotua evästä. Lähdemme kävellen tutustumaan kaupunkiin, ilma on aurinkoinen ja lämmin ja janottaa…eli siis oluelle. Kävelemme pääkatua pitkin isolle kauppakeskukselle, ostettavaa olisi vaikka mitä, ihania kenkiäkin…käymme vielä ruokakaupassa ja löydämme varsin ihanan tölkin, mikä sisältää hedelmäviiniä, Fizz Diamond (!) on juoman nimi ja maistuu samalle miltä tölkki näyttää…vaaleanpunaiselta. Sopii siis minulle. Siitä tuleekin minun uusi lemppari, tätä tuliaisiksi ja laatikollinen!!! Taksilla takaisin cämppärille ja baariin aurinkoon istumaan olutta juomaan, ihanaa olla lomalla! Samalla ilmaan heitetään ajatus siitä että emme lähdekkään huomenna kotimatkalle vaan jäämme Latviaan vielä muutamaksi päiväksi. Ja mikä ettei, minulle passaa lomailu! Kaksin ei varmastikkaan olisi tullut jäätyä, mutta toisen pariskunnan kanssa “uskaltaa” jäädä. Liekö kalja ja aurinko tehnyt tehtävänsä, kultsu harkitsee ottavansa tatuoinnin! Täältä niitä saa pilkkahintaan Suomen hintoihin verrattuna. Rallikansa teettää niitä urakalla, erikoisen näköistä kun baarin pöydät ja penkit ovat täynnä tatskan ottajia ja kuvien tekijöitä, ei näytä kovin hygieeniseltä. Kultsun nahka jää tällä kertaa vaille mustetta, hyvä niin. Mistä tulikin mieleeni tuo nimien nahkaan tatuoiminen, mitäs sitten kun rakkaus lopahtaa? Jos se nimi siis on sen kullan. Onko kiva kantaa menneen rakkaan nimeä nahassaan lopun ikäänsä? Ei olisi minusta mukavaa moinen. Tosin en muutenkaan ole potenttiaalinen asiakas tatuoijille, en tällä kipukynnyksellä. Rallikansaa valuu porteista lisää koko ajan ja esiintymislavakin on kasattu, Latviassa lauantai on näköjään se päätapahtumapäivä, perjantaina oli hiljaisempaa. Ilta viilenee, käymme vielä katsastamassa meren rannan, siellä se on paikallaan! Ajoissa pesulle ja nukkumaan, korvatulppien kera, huomenna on hyvä olla skarpissa kunnossa kun matka jatkuu. Yö oli aika rauhaton, kun teltta on tien vieressä ja pyöriä ajelee yöllä siitä ohi, niin tuntuu siltä että kohta jää alle. Samaten telttojen välissä kävelevät kanssajuhlijat pitävät silmät auki pitkälle yöhön…musiikkikin kuuluu, muttei häiritsevästi, ihmeen hyvää musaa nämä soittavat kotimaan rallien musatarjontaan verrattuna…jossain vaiheessa pistän merkille, että musiikki on loppunut ja alkaa metallinen kilkatus, lavarakennelmia varmaan puretaan… jossain vaiheessa sitten väsymys vie voiton ja nukahdan.

Sunnuntai 22.7.2007 Aamu on rauhallinen, käymme hakemassa kahvia, tällä kertaa automaatista ja se maistuu ihanalta. Aamupalan jälkeen sitten telttaa purkamaan ja tavaroita kasaamaan. Osa porukasta jatkaa matkaansa takaisin Suomeen, osa jää Ventspilsiin ja me neljä jatkamme matkaa kohti Liebajaa. Ensin tankkaamaan ja sitten tien päälle, on todella lämmin päivä. Matkalla meitä tervehtii lehmä, käytännöllisesti katsoen keskellä kaupunkia, mutta niityllä! Haikaroita näkyy nyt todella paljon, iso ja hieno lintu nähdä ihan livenä, varsinkin nyt kun se “satuversio” tästä siipiveikosta ei meillä enää vieraile. Matkanteko tuntuu mukavalta ja helpolta.Hetkellinen viilennys tulee kun ajamme lehtipuukujaa pitkin, näyttääkin hienolta. Tupakka- ja juomatauko n. tunnin ajon jälkeen, janottaa aika tavalla, mutta jos juo paljon, niin sitten pitäisi jo kohta päästä vessaan… Saavumme Liebajaan jonkin esikaupunki alueen kautta, näky on kammottava! Vanhoja korkeita, harmaita ja nuhjuisen näköisiä kerrostaloja, joista osa on joko palanut tai sortunut tai jotain…ei helvetti, mihin me ollaan tultu? No, kaupunki osoittautuu vähän erilaiseksi kuitenkin, tosin vanha ja nuhjuinen on tämä Liebaja, mutta on joskus loistossaan ollut hieno ja uljas. Täällä on useammassakin todella isossa talossa “myytävänä”- kyltti, upeita taloja kyllä, mutta ovat TODELLAKIN pientä pintaremonttia vailla….tuokin sanontaa saa ihan uuden merkityksen tällä reissulla. Yövymme hotellissa, joka on itseasiassa vanha kartano mikä on kunnostettu. Vähän semmonen Viktoriaaninen, isot korkeat huoneet…jos täällä ei kummitele niin ei sitten missään! Piha aidattu ja vartioitu, eli voimme huoletta jättää pyörät parkkiin. Tavarat huoneeseen ja hotellin terassille oluelle, aaah, maistuu hyvältä ja imaisen oman olueni alta aikayksikön, jopa herrat jäävät toiseksi! Illalla kävelemme kaupungilla ja käymme syömässä. Kaikki mitä yritän tilata, on ravintolasta loppu, no ruuat maistuvat kuitenkin ja sen päälle vielä jälkiruokaa, kyllä napa taas venyy! Iltakaffet vielä hotellin terassilla ja sitten nukkumaan, tai no, minä nautin sängyssä pötköttelystä, luxusta kahden telttayön jälkeen ja lueskelen mukanani tuomaa lehteä. Kultsun puolelta alkaa kuulua tuhinaa, melkein jo ennenkuin pää tavoittaa tyynyn…

Maanantai 23.7.2007 Onpas ihanaa herätä sängyssä! Katselemme telkkarista säätiedotusta, tosin ei mitään havaintoa minkä paikan tuo enneuste on! Yhdeltä kanavalta tulee piirrettyjä. Suihkuun ja jännäämään millaisen aamupalan saamme. Tarjolla on vaikka mitä, jugurtista munakokkeliin, vatsan saa varmasti täyteen. Sitten vielä pötköttelyä ja tavaroiden pakkaamista. Kun kulta kiinnittää matkasäkkiä pyöräni päälle, niin kankaan läpi tulee jotain valkoista vaahtoa…mitähän hittoa tämä nyt sitten on kun säkissä ei ole mitään minkä pitäisi vaahdota….säkki auki ja etsimään…renkaanpaikkausvaahtohan se on alkanut pitää omaa kivaa ja falskannut…säkki ja tavarat vaahdossa…ja kädet… ja kohta ne muuten liimaantuu kiinni toisiinsa…äkkiä käsipesulle! Sotkut on siivottu ja pyörät pakattu, olemme valmiita jatkamaan matkaa. Menee tovi ennenkuin löydämme ulos kaupungista, mutta tulee tosi hyvää ajoharjoitusta mm. mukulakivikaduilla. Kaupungin ulkopuolella tankkaamme ja jatkamme kohti Rigaa, katsotaan miltä ajo maistuu ja minkälainen on keli. Välillä vähän sataa ripottelee, pyörä pelästyttää uuden asfaltin päällä. Tuntuu siltä että takapyörä lähtee alta, eli hetken joutuu ajelemaan kieli keskellä suuta. Matkalla näkyy lehmistä varoittava liikennemerkki! Taivaalla uhkaavasti tummia sadepilviä, pysähdymme huoltoasemalle kahville. Emme vedä sadeasuja päälle, luotetaan siihen ettei sada. Eikä sadakkaan, muutamaa pisaraa enempää. Tankkaustauko, samalla mietimme minne asti tänään ajetaan, jäädäänkö Rigaan, toisaalta kaikille maistuu ajo, joten pitemmällekkin voisi mennä. Ja niin tehdäänkin, päätämme ajaa kohti Valmieraa, kierrämme Rigan. Pysähdymme “jossain päin” huoltoasemalle, heti vessaan kamala hätä!!! Kartta esiin, missähän kohtaa me ollaan…käyn kysymässä huoltoaseman tädeiltä kartta kädessä… “njet bonimai” kuuluu vastaus…okei, tädit ei tiedä missä ne on töissä! No, matka jatkuu, emmekä ole enää “hukassa”. Erikoinen moottoritie, vastaantulevat kaistat menevät metsän takana, eivätkä siinä vieressä ja keskellä motaria on liikennevalot! Aika hyviä ajouria täälläkin. Oho, ja poliisiauto! Niitä ei ole tällä reissulla liiemmin näkynyt. Tankkaus- ja ruokatauko. Kahvin sekaan ei saa maitoa, koska kuppilasta ei maitoa löydy, tomaattikeiton seassa on kanaa… eli laihoilla eväillä jatkaa Satu, mutta eiköhän sitten iltasella saa jotain massuntäytettäkin. Valmiera on pieni ja siisti kaupunki, yöpaikaksi löytyy hotelli. Pyörät sisäpihalle ja oluelle. Jostain syystä tällä reissulla on olut maistunut päivän ajourakan jälkeen. Kulautan oman olueni taas kurkusta nopeassa tahdissa…. Hotellissa on kauneushoitola, kyselemme manikyyriaikoja huomiseksi, ei onnistu, hoitaja näyttää jotenkin “pelästyneeltä”, ketähän se pelästyi…ei kai meitä? Suihkuun ja vaatteiden vaihtoon, sitten ruokapaikkaa etsimään. Ja sellainen löytyykin, Italialainen ravintola Rossini, syömme alku-pää ja jälkiruuat kera viinin ja kahvin. Tämän retken parhaat eväät! Vatsanahka venyy taas, mutta oli kyllä sen arvoista. Kykenemme juuri ja juuri kävelemään takaisin hotellille.

Tiistai 24.7 Herätys ja aamupalaa. Käymme hotellin vieressä kauneushoitolassa kyselemässä jos pääsisimme manikyyriin, ei onnistu, täyttä on. Katselemme sitten paikallista torimeininkiä ja kauppahallia. Myynnissä paitoja, hameita, kenkiä….osa suoraan 80-luvulta… tavaraa mitä ei tee mieli ostaa. Kauppahallissa on “mahtava” tuoksu, ja lihakoukussa roikkuva puolikas sianruho…. Apteekin kautta hotellille, yritin ostaa maitohappobakteeritabletteja, mutta koska en ollut varma mitä saimme, oli parempi jättää tabut syömättä….jos se vaikka olikin närästyslääkettä… Pyörien päälle, tänään sitten Viron puolelle, tiedossa helteinen ajomatka. Ajelemme n. 50 km ja tulemme Valkan rajanylityspaikkaan. Muodollisuudet hoituvat nopeasti, passien ja rekisteriotteiden tarkistus ja olemme valmiita jatkamaan matkaa. Määränpäämme on Viljandi, Porvoon ystävyyskaupunki, mikä selviää myöhemmin perillä. Matka taittuu, pääsemme kunnon hiekkatiellekkin, tosi mukavaa ajella, tie on hyvässä kunnossa ja uskaltaa ajaa suhteellisen kovaakin. Ja mikä parasta, kunnon harjotusta erilaisilla pinnotteilla ajamisessa. Matkalle osuu myös erikoinen päällystetie, mikä on kuitenkin valkoinen, näyttää betonilta mutta mitähän lie tuo päällyste. Viljandi onkin jo vähän kuin kotiin tulisi, löytyy Anttilaa, Seppälää, Spar-kauppaa…. Majoittaudumme matkustajakotiin, pyörät saamme laittaa autotalliin, minne juuri ja juuri mahtuu neljä pyörää. Hikisen ajon jälkeen maistuu lepo ja suihku, sitten…yllätys, tällä kertaa ei olut vaan sellainen ihqu Diamond! Kävelemme kaupungilla ja käymme vanhoilla linnanraunioilla…täällä on joskus aikoinaan kävelleet kauniit linnanneidotkin, niin ja varmaan rohkeat ritarit…vähän historian siipien havinaa siis..mutta onneksi ei ole elänyt keskiajalla, moottoripyöriä ei ollut vielä keksitty!! Näkymät ovat todella kauniit. Jos pelkät rauniotkin ovat näin isot, niin kuinkahan mahtava on tuo linna joskus ollut? Nyt janottaa, siis oluelle. Syömme samalla iiiihania valkosipulileipäsiä ja juustoa, maiskis. Kävelemme vielä kaupungilla, ajattelin vain että jos siellä nyt oli noin hiljaista, niin miten kuollutta siellä on talvella…ihmisiä liikku todella vähän ja kaupat ovat sulkeneet ovensa jo hyvissä ajoin. Vähän myöhemmin menenmme syömään kunnolla, ruoka toimii kun on nälkä muttei ole mikään kulinaristinen bravuuri. Kaupan kautta kämpille katselemaan telkkaria…unikin tulee helposti.

Keskiviikko 25.7.2007 Aamu valkenee sateisena ja vähän synkkänä. Käymme aamupalalla ja mietimme päivän ajomatkaa. Aiomme Tallinnaan, ja katsomme siellä jäämmekö vielä yöksi vai menemmekö kotiin asti tänään. Kultsu tarkistaa netistä vielä paikallisen säätiedotuksen, sadetta tiedossa. Laittaako kurapuku päälle vai ei……emme laita, lähtiessä vähän ripottelee vettä, muttei mitenkään pahasti. Saavumme tietyömaalle, kyltti kertoo että työmaata on edessä n. 10 km. Sateen kastelemaa pehmeää hiekkatietä, taas tulee lisää ajoharjoitusta, oikeastaan kivaa! Tietyömaa on lopulta 15 km pitkä, olemme aivan kuraisia, pyöristä puhumattakaan kun pysähdymme juomaan ja putsaamaan kuraiset ajolasit ja visiirit. Kun jatkamme matkaa niin “säänvaltiaat” päättävät hieman auttaa meitä ja huuhtelevat vaatteemme ja pyörämme sadevedellä. Ensin tulee esipesu…joko meni vesi läpi housuista… jaahas, nyt alkaa sitten varsinainen pesuohjelma, juu vesi on mennyt läpi jo takistakin ja valuu rintakehää pitkin alaspäin…hanskatkin ovat jo läpimärät…joutuu vähän säätämään visiirin ja lasien kanssa jotta näkee eteenpäin. Pysähdymme bussipysäkille missä on katos, nyt voisi laittaa sadeasut päälle, mutta kun kaikki vaatteet ovat jo märät niin mitäs tässä enää suojautumaan. Katoksessa on muitakin Suomalaisia motoristeja sateensuojassa. Näyttää siltä että sade vähän taukoaa, jatkamme matkaa…ja alkaa niin perusteellinen huuhteluohjelma että ei meinaa eteensä nähdä…lämmittelen välillä jalkoja koneen kyljessä… …vasenta kättäkin saa lämmiteltyä samassa paikassa…. Pikkuhiljaa pääsemme lähelle Tallinnaa, täytyy kääntää varatankille…jokohan sitä löytyisi bensa-asema…löytyy. Tankkaamme ja käyn kauppakeskuksessa vessassa, ajotakki on värjännyt alla olevan VALKOISEN (hyvä Satu!) villatakin punaisenkirjavaksi…alusvaatteista saisi kääntää vettä pois….vähän on kosteaa. Jatkamme satamaan, vesisade vain yltyy…saamme onneksi liput tunnin päästä lähtevään laivaan. Tämä onkin pieni purtilo verrattuna siihen millä tulimme, autojakaan ei mahdu kuin n.50. Laivan henkilökunta sitoo tällä kertaa pyörät kiinni. Heti kahvilaan ja jotain LÄMMINTÄ juotavaa, kiitos. Nyt tulee mieletön horkka…tärisyttää ja on K Y L M Ä! Voi sitä raukkaa joka istuu samalle paikalle laivan matkatessa takaisin Tallinnaan, on meinaa pikkusen kosteahko tuo tuoli… Käymme vielä laivan pienenpienessä myymälässä katsastamassa jos olisi jotain kotiinviemistä, noh, suklaatahan sieltä tarttuu matkaan. Puolitoista tuntia ja olemme Helsingissä. Pyörät ulos laivasta, kieli keskellä suuta tietysti, kuinkas muuten. Passintarkastus vielä ja vielä viimeinen ajorupeama ennenkuin olemme kotosalla. Sattuukin sopivasti olemaan ruuhka-aika, kello taitaa olla viisi. Kylmyys ja märät vaatteet eivät enää haitta, koti on jo sen verran lähellä. KOTONA! Märät vaatteet pois päältä, saappaat eivät meinaa irrota jaloista…ja sitten lämpimään suihkuun…ihanaa! Vaatteet viemme kuivaushuoneeseen, kuinkahan monta päivää menee ennenkuin ovat kuivanneet? Koskapa emme jääneet Tallinnaan, niin jäi ne Diamondit tuomatta, mutta onneksi täältäkin saa kelpo siideriä!

Kelpo reissu!

reissukuvia löytyy tallin sivuilta Ventspils 2007